Dampier Ranchin Tarinat

"I traveled far and wide And laid this head in many ports I was guided by a compass I saw beauty to the north I drew the tales of many lives And wore the faces of my own I had these memories all around me So I wouldn't be alone." Tallin radiossa pauhasi musiikki ja ulkona paistoi aurinko. Mikäs sen parempi päivä ajattelin ja jatkoin matkaani napaten Rokin päitset. Olimme aloittaneet nuoren orin koulutuksen vasta mutta tämä vaikuttu jo oikein lupaavalta. Tai ainakin niin minä kuvittelin. Isäni ja isoveljeni olivat juoksuttaneet sitä ympäri pyöröaitausta ja saaneet sen kyllä tekemään loppuen lopuksi kaiken mitä he olivat halunneet. En tahdo musta maalata heitä eivät he sinänsä tee hevoselle mitään pahaa, mutta se vain no he haluavat päästä tavoitteiseen mahdollisimman nopeasti. Huomasin nuoren orin seisovan kaukana aitauksen toisella laidalla ja katsellen jotakin, ehkäpä tulevaisuuteen joka kyllä voisi tulla tuodessaan komean kilpauran tai hienon elämän karjarats

Saavut Albertaan, Canadaan. Seisot pienen kaupungin bussiasemalla laukut jaloissasi ja odotat kyytiä. Olit vihdoin saanut itseäsi niskasta kiinnit ja laittanut hakemuksen western viikonloppua varten. Huomaat pian hieman ruosteessa olevan vanhan lava-auton ja siihen nojaavan n.40 kymppisen naisen, joka huomaa sinut ja vilkuttaa iloisesti. Tervehditte toisianne ja sitten alkaa matka läpi preerian. Eteesi avautuu maisema kaukana häämöttävistä kalliovuorista ja laiduntavasta karjasta preerialla. Saavutte risteykseen josta käännytään Dampier Ranchille. Ajatte pitkin tietä jota reunustaa laitumet ja muutama utelias hevonen on tullut tervehtimään sinua aidan viereen. Pysähdytte hirsistä rakennetun päärakennuksen eteen ja nouset autosta. Sinua tervehtii ensin tallikoira ja sitten ilmeisesti omistajan tytär. Tavarasi viedään huoneeseen ja pääset tutustumaan tilaan...