Siirry pääsisältöön

Uusi luku aukeaa elämässä

Paras päähänpistoni tähän mennessä oli varmaankin passin ja hammasharjan pakkaaminen ja Kanadaan lähtö viisumin saatuani niillä vähäisillä rahoilla, joita minulla oli säästössäni. Vaikka olin kuinka pihi, eivät rahani riittäneet. Hevosenhoitajaksi kouluttautuneena hain töitä baareista, ravintoloista, mutta törmättyäni Dampier Ranchin työpaikkahakemukseen unohdin kaiken muun ja soitin suoraan Jack Dampierille. Pian minulle olikin työpaikka tiedossa ja odotin saavani vielä työluvan, joten kaikki olisi hyvin. Jackille riitti, että osasin käsitellä hevosia ja minulla oli riittävästi ikää, niin paikka oli minun.

Olin bussilla päässyt ranchin läheiseen pieneen kaupunkiin asti ja Jack oli ilmoittanut minulle, että hänen poikansa Jimmie tulisi hakemaan minua. Odotellessani miestä vilkuilin kiinnostuneena ympärilleni ja Kanada veti ehdottomasti vetoja kuumalle Australialle. Miksi niin kauas pitää lähteä? Eihän sulla ole edes tarpeeksi rahaa. Olisit edes opiskellut sairaanhoitajaksi ja etsinyt itsellesi hyvän miehen. Sinä olet jo 22-vuotias - sinun pitäisi pian asettua aloillesi. Kuulin yhä äidin nalkuttavan päässäni, vaikka olin matkustanut toiselle puolelle maailmaa. 
"Hei, tota ooks sää Shay?" nuori mies kysyi minulta herättäen minut ajatuksistani.
"Joo oon. Miten niin?" kysyin hämilläni.
"Oon Jimmie. Isä käski hakea sut linja-autoasemalta ranchille", mies totesi.
"Sori, oon ihan ajatuksissani. Shay, hauska tutustua", virnistin miehelle ojentaen käteni.  

"Hei! Sujuiko matka hyvin?" Jack hymyili minulle noustuani ylös autosta Jimmien ajettua ranchin pihaan.
"Joo, hyvin sujui", hymyilin miehelle kätellen häntä. 
"Saat vielä levätä tämän päivän ajan ja voit rauhassa tutustua paikkoihin. Mun tytär Kathy voi esitellä sulle paikkoja", Jack sanoi viittoen nuorta tyttöä luoksemme. 
"Joo mää meen jatkaan hommia. Moikka!" Jimmie virnisti jatkaen matkaansa.
"Heippa ja kiitti kyydistä!" hymyilin miehen perään heilauttaen kättäni.
"Kathy, tässä on Shay, meidän uusi tallityöntekijämme", Jack esitteli meidät toisillemme.
"Joo mää oonkin kuullut susta jo paljon. Sää oot kuulemma Australiassa", Kathy hymyili minulle leveästi. 

Jackin lähti jatkamaan töitään jättäen minut ja Kathyn kaksin. Arvioin, että tyttö oli minua jokin viisi vuotta nuorempi. Minulle tuli mieleeni pikkusiskoni, joka oli jäänyt Australiaan isäni luokse. Kathyn höpöttäessä pyyhin mieleni tyhjäksi ja keskityin siihen, mitä Kathy puhui. Tyttö vei minut ensimmäisenä aittaan, joka olisi minun asumukseni tästä eteenpäin. 
"Mennäänkö samantien katsomaan hevosia?" Kathy hymyili myhkäisesti.
"Tottakai! Niiden takia tänne tultiinkin", virnistin Kathylle ja otimme pienen kilpajuoksun aitasta ulos.
"Täällä on villi mustangilauma", Jimmie naureskeli meidän pöllyttäessä hiekkaa ulkopuolella.
Kathy näytti kieltään veljelleen ja seurasin tyttöä talliin, jossa hevosia seisoskeli karsinoissaan.
"Sää saat valita yhden nimikkohevosesi. Mun lemppari on Roki", Kathy hymyili minulle silitellen ruunikkoa nuorta oria. 
"Se on kyllä komea. Mää tykkään tuosta ruunivoikosta", hymyilin tytölle takaisin lähestyen rauhallisesti ruunivoikkoa.
"Se on Nitta. Sekin on saapunut vähän aikaa sitten. Sen takia te olisittekin hyvä pari", Kathy nauroi minulle ja yhdyin mukaan tytön nauruun mukaan.

Kathy esitteli minulle Dampierin tilukset miltein perinpohjaisesti ja pienestä ikäerosta huolimatta meillä ei juttu loppunut millään. 
"Mikä sai sut lähtemään kuumasta Australiasta?" Kathy kysyi minulta uteliaana.
"Ei kukaan jaksa ikuista lämpöä ja mää oon seikkailija. En viihdy kauaa paikoillaan", vastasin tytölle.
"TULKAA SYÖMÄÄN!" päärakennuksen verannalta meille viittelöi lempeännäköinen nainen.
"Otetaan juoksukisa!" nauroin Kathylle, joka otti varaslähdön ja voitti minut täpärästi.
"Hui! Taas on mustangilauma liikenteessä", Jimmie virnisteli kävellessään meidän takanamme myös matkallaan syömään. 
Istuttuamme pöytään ja saatuamme ruokaa lautaselle aika kului Jackin ja hänen vaimonsa Sophian kysellessä kysymyksiä, minkä kerkesi ja pyrin vastaamaan niihin parhaani mukaan. 
"Jos haluat, voit valita tilan hevosista itsellesi nimikkohevosen?" Jack totesi minulle.
"Mää kerkesinkin jo ihastumaan Nittaan", naurahdin miehelle lappoessani ruokaa samalla suuhuni.
"Huomenna voidaan myös aloittaa sun koulutus westerninsaloihin. Jimmie voi vaikka opettaa sua", Jack hymyili minulle.
"Niin joo, mää unohdinkin jo mainita. Mää osaan ainakin australialaisia westernsaloja ja oon karjaakin ollut mukana ajamassa, joten ei kamalasti pitäisi olla oppimasta", virnistin miehelle.
"Sehän on vain sitten loistava juttu!" Jimmie naurahti. "Mun aika säästyy hevosten kouluttamiseen eikä tarvis epätoivoisesti blondille opettaa westerniä."
Otsani kurtistui hieman miehen sanomalle ja katsoin miestä hieman ärtyneenä.
"Etkö saa haastatellut Shaytä ennen kuin otit hänet meille? Onneksi hän oli oikeanlainen hakija", Sophia pudisteli päätään lempeästi miehelleen rikkoen Jimmien aiheuttaman lyhyen hiljaisuuden. 

"Kiitos ruoasta, rouva Dampier. Minä voisin lähteä pian nukkumaan, että jaksan aamulla herätä auttamaan Kathya aamutallissa", hymyilin pöydästä noustessani.
Kathy ja Sophia sanoivat minulle hyvät yöt minun poistuessani ulko-ovesta aittaa kohden. Pysähdyin hetkeksi keskelle pihaa ja vilkuilin ympärilleni. Dampier oli sijoitettu upealle paikalle ja täällä minun pitäisi viettää aikaani. En ollut yhtään harmissani. Dampierin perhe vaikutti mukavalta ja olin jopa saanut oman nimikkohevosen. Voisiko tämän paremmin enää mennä? Tuskin. Tyytyväisenä jatkoin matkaani aittaa kohden ja aitassa purin laukkuani hieman lysähtäen sängylle makaamaan. Mieleeni nousi pikkusiskoni, isoveljeni ja isäni, jotka olivat jääneet Australiaan. Pitäisi varmaan pian kirjoittaa heille kuulumisia. Nalkuttavaa äitiäni en pahemmin ikävöinyt, sillä hän oli aina kertomassa, mitä minun pitäisi tehdä elämälläni, ja minä en pitänyt siitä, että joku yritti hallita minun elämääni. Haukotellen venyttelin ja vaihdoin yövaatteet päälle pesten hampaani ja painuen unten maille.

- Shay

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karsinansiivouskilpailut

"Prrr...", herätyskelloni soi ja murahdin hiljaa kääntäen kylkeäni sekä vetäen peittoa korkeammalle pään päälle. Kello kuitenkin jatkoi soimistaan ja vääntäydyin istuma-asentoon samalla sammuttaen kellon. Vilkaisin ikkunaa kohden ja ikkunaverhoista loisti hieman auringonvaloa sisään. Katsoin kelloa ja huomasin, että minun pitäisi vääntäytyä pian tekemään aamutalli. Vedin farkut jalkaan ja paidan pään yli sekä jalkoihin laitoin uskolliset bootsini. Päähän vielä stetsoni ja näytin aivan cowboylta, mutta sellainen minä olikin. Tällä kertaa sain hoitaa aamutallin itse, sillä olin sanonut Kathylle, että tyttö saisi nukkua rauhassa aamulla. Jackia ja Jimmietä olisi turha edes pakottaa tekemään aamutallia. Tallista kuului hirnunta ja joku levoton hevonen kopisutti karsinansa ovea kaviollaan. Tallin hevosmäärä oli taas kasvanut parilla hevosella, mutta oli vielä aivan siedettävä määrä yksin hoidettavaksi eikä aamutallin teossa menisi hulluja aikoja. Olin saanut ruuat jaettua hevos

Let's Be Ridiculous

Heätyskello huusi korvani vieressä kuin viimeistä päivää. Huitaisin kelloa sen pudotessa lattialle kolahtaen. Kirosin mielessäni ja jouduin nousemaan pois lämpimän peiton alta. Puoli 7 miksi olin luvannut hoitaa taas aamutallin. Noh johtuen ehkä siitä ettei kukaan talon miesväestä sitä tahtonut tehdä. Kiskoin vaatteet päälleni ja jatkoin matkaa keittiöön. Tuore kahvi ja paahdettu leipä tuoksui nenääni. Äiti onneksi oli olemassa äiti joka heräsi aamulla aikaisin ja yleensä teki aamupalaa. Menin hymyillen istumaan pöytään jonne olikin jo katettu aamiainen. Äiti:Jaahas arvata saattoi kenellä on tänäänkin aamuvuoro. Kathy:Niin noh isä ei ole nukkunut lähi aikoina oikeastaan ollenkaan kun uusia hevosia on saapunut pitkin yötä ja päivää. Äiti:Niin kyllä sekin on totta mutta voisihan tuo veljesi jotain tehdä. Kathy:Pah! Niin varmaan ei siitä ole muuta kuin naisia naurattamaan Äiti:Voihan se olla niinkin. Tungin loput leivästä suuhuni ja jatkoin matkaani pihalla. En edes ke

Esittely

Saavut Albertaan, Canadaan. Seisot pienen kaupungin bussiasemalla laukut jaloissasi ja odotat kyytiä. Olit vihdoin saanut itseäsi niskasta kiinnit ja laittanut hakemuksen western viikonloppua varten. Huomaat pian hieman ruosteessa olevan vanhan lava-auton ja siihen nojaavan n.40 kymppisen naisen, joka huomaa sinut ja vilkuttaa iloisesti. Tervehditte toisianne ja sitten alkaa matka läpi preerian. Eteesi avautuu maisema kaukana häämöttävistä kalliovuorista ja laiduntavasta karjasta preerialla. Saavutte risteykseen josta käännytään Dampier Ranchille. Ajatte pitkin tietä jota reunustaa laitumet ja muutama utelias hevonen on tullut tervehtimään sinua aidan viereen. Pysähdytte hirsistä rakennetun päärakennuksen eteen ja nouset autosta. Sinua tervehtii ensin tallikoira ja sitten ilmeisesti omistajan tytär. Tavarasi viedään huoneeseen ja pääset tutustumaan tilaan...