Siirry pääsisältöön

Karsinansiivouskilpailut

"Prrr...", herätyskelloni soi ja murahdin hiljaa kääntäen kylkeäni sekä vetäen peittoa korkeammalle pään päälle.
Kello kuitenkin jatkoi soimistaan ja vääntäydyin istuma-asentoon samalla sammuttaen kellon. Vilkaisin ikkunaa kohden ja ikkunaverhoista loisti hieman auringonvaloa sisään. Katsoin kelloa ja huomasin, että minun pitäisi vääntäytyä pian tekemään aamutalli. Vedin farkut jalkaan ja paidan pään yli sekä jalkoihin laitoin uskolliset bootsini. Päähän vielä stetsoni ja näytin aivan cowboylta, mutta sellainen minä olikin. Tällä kertaa sain hoitaa aamutallin itse, sillä olin sanonut Kathylle, että tyttö saisi nukkua rauhassa aamulla. Jackia ja Jimmietä olisi turha edes pakottaa tekemään aamutallia.

Tallista kuului hirnunta ja joku levoton hevonen kopisutti karsinansa ovea kaviollaan. Tallin hevosmäärä oli taas kasvanut parilla hevosella, mutta oli vielä aivan siedettävä määrä yksin hoidettavaksi eikä aamutallin teossa menisi hulluja aikoja. Olin saanut ruuat jaettua hevosille ja istuuuduin tallin ovien vieressä olevalle penkille, kunnes kuulin huudon:
"Shay, tuutko mun kaa juomaan aamukahvia?"
Nostin katseeni ja näin Sophian heiluttamassa kättään päärakennuksen verannalla. Nousin ja hölkkäsin naisen luokse.
"Säähän oot aikaisin hereillä", hymyilin ja kiitin naista, joka ojensi minulle kahvimukin.
"Täähän on jo melkein keskipäivä!" Sophia naurahti. "Mää oon tottunut heräämään aikaisin."
"Ehkä määkin totun tähän rytmiin pian", totesin naiselle tuijotellen verannalta valtavia Kalliovuoria.
Äkkiä oli aika täälläkin kadonnut, Olin jo kerennyt asettua Dampieriin ja tunsin itseni melkein jo osaksi Dampierin perhettä. Enkä edes ollut ainut australialainen tässä tallissa, vaan Jack oli ostanut Australiassa australianhevosen Chian, joka oli rodultaan tuttu hevonen minulle. Kathy oli nauranut, että Jack varmisteli, etten karkaisi tilalta mihinkään.
"Joko sää oot aamutallin hoitanut?" Kathy hymyili minulle herättäen minut ajatuksistani.
"Joo sain!" virnistin tytölle näyttäen kieltäni.
Kathy naurahti hieroen unisia silmiään.

"Määhän voisin tänään kouluttaa hevosia!" Kathy hymyili iloisena.
Jimmie oli vielä nukkumassa, joten hän ei olisi puuttumassa Kathyn tekemisiin. Talutimme ensin hevoset tarhoihin ja jätimme talliin Markin, jota Kathyn oli tarkoitus kouluttaa. Vielä ennen karsinoiden putsausta seurasin hetken Markin koulutussessiota.
"Moi! Onko Jimmietä näkynyt?" kuulin äkkiä miehisen äänen takanani.
"Nukkumassa vielä", totesin kääntäen pääni ja silmäni törmäsivät pitkähköön, nuoreen,  tummapäiseen mieheen.
"Jimmie ei olekaan kertonut mulle kauniista blondista. Mää oon Jimmien kaveri, Felix", mies hymyili ojentaen minulle kätensä.
"Shay. Oon aloittanut täällä työt hetki sitten", sanoin kätellen miestä samalla.
"Kato Felix! Mitä sää täällä?" kuului Jimmien ääni päärakennuksen suunnalta.
"Tulin pyytämään sua viettämään iltaa meidän mökille mun rodeovoiton kunniaksi. Säähän voit ottaa tän blondinkin mukaan - vaikuttaa sähäkältä naiselta", Felix naurahti Jimmielle vilkaisten minua.
"Kiitos tarjouksesta! Mää mietin vielä, että haluanko lähteä tuon laiskuri-ääliön kanssa mihinkään?" hymyilin Felixille ja käännyin Kathyn sekä Markin puoleen.

"Hei Kathy! Sää voit mennä siivoomaan karsinoita, niin mää voin hoitaa Markin koulutuksen loppuun", Jimmie virnisti siskolleen nojaten aitaan vierelläni.
"Herrahan voisi itse mennä talliin ja tarttua talikkoon, Vai osaatko sinä? Pitääkö sua opettaa? Mulla on kyllä aikaa", virnistin Jimmielle, joka hiljeni katsoen minua silmiin.
Tunsin ärsytystä miestä kohtaan, sillä hän antoi kaikki tylsimmät ja likaisimmat hommat siskolleen. Jokin miehen silmissä sai sydämeni sykkeen nousemaan muullakin kuin ärtymystasolla. Käänsin nopeasti katseeni miehen silmistä takaisin Kathyyn, joka seisoi pyöröaitauksessa hiljaa, mutta jatkoi hommiaan Jimmien poistuessa tallia kohti.
"Luonnistuuhan sultakin lannanluonti. Et sää ehkä ookkaan niin tyttö, ku ei pelota, että menee likaa kynsien alle", virnistin Jimmielle, joka siivosi ensimmäistä karsinaa minun astuessa talliin.
"Riittääkö blondilta älykkyysosamäärä talikon käyttöön? Ei taida muu kuin suunsoitto onnistua", Jimmie virnisti nostaen kulmiaan.
Mies katsoi minua kuin mittaillen päästä jalkoihin. Jokin miehen katseessa salpasi hengitykseni ja pudistelin päätäni nopeasti ajaakseni kaikki mahdolliset ajatukset Jimmiestä pois päästäni. Tartuin talikkoon ja aloin ripeään tahtiin siivoamaan karsinaa. Pian meille yltyikin kilpailu karsinoiden siivoamisesta ja pian karsinat olivat jo putsattu.

"On sulle Shay aikamoinen vaikutus Jimmieen, Saat sen siivoamaan karsinoita ja karsinat on siivottu ennätysajassa", Jack naurahti saapuessaan talliin.
"Sun pitää ylentää mut pian työnjohtajaksi", totesin miehelle vilkaisten Jimmietä, jonka poskeet hieman punoittivat.
"Mää meen käymään tänään illalla Felixin mökillä", Jimmie sanoi isälleen vaihtaakseen aihetta.
"Tule sitten aikaisin kotiin! Aamulla pitää olla ajoissa hereillä", Jack hymyili Jimmielle kadoten tallista.
"Mää muuten voitin karsinanputsauksen, joten palkinnoksi sinä saat olla mun kuskina tänään!" Jimmie naurahti iskien minulle selkää poistuen tallista päärakennuksen suuntaan.
Luuliko mies aivan tosissaan, että minä kuskaisin häntä koko illan ympäri Kanadaa? Pitikin olla niin kilpailuhaluinen. Kermana kakun päällä saisin kuunnella hänen keljuiluaan siitä, kuinka hän voitti. Pitäisinpä joskus suuni kiinni. Ainakin olin puolustanut Kathya. Ehkä hänen vuokseen voisin kärsiä miehen seuraa illan ajan. Mökillä minä voisin tutustua uusiin tyyppeihin eikä minun tarvitsisi kuluttaa koko iltaa Jimmien kanssa. Hymyilin itsekseni ja astelin tallista kohti päärakennusta, sillä Sophian lounas kutsui.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

The picture tells story

"I traveled far and wide
And laid this head in many ports
I was guided by a compass
I saw beauty to the north
I drew the tales of many lives
And wore the faces of my own
I had these memories all around me
So I wouldn't be alone."

Tallin radiossa pauhasi musiikki ja ulkona paistoi aurinko. Mikäs sen parempi päivä ajattelin ja jatkoin matkaani napaten Rokin päitset. Olimme aloittaneet nuoren orin koulutuksen vasta mutta tämä vaikuttu jo oikein lupaavalta. Tai ainakin niin minä kuvittelin. Isäni ja isoveljeni olivat juoksuttaneet sitä ympäri pyöröaitausta ja saaneet sen kyllä tekemään loppuen lopuksi kaiken mitä he olivat halunneet. En tahdo musta maalata heitä eivät he sinänsä tee hevoselle mitään pahaa, mutta se vain no he haluavat päästä tavoitteiseen mahdollisimman nopeasti.

Huomasin nuoren orin seisovan kaukana aitauksen toisella laidalla ja katsellen jotakin, ehkäpä tulevaisuuteen joka kyllä voisi tulla tuodessaan komean kilpauran tai hienon elämän karjaratsuna. Mutta sitähä…

Uusi luku aukeaa elämässä

Paras päähänpistoni tähän mennessä oli varmaankin passin ja hammasharjan pakkaaminen ja Kanadaan lähtö viisumin saatuani niillä vähäisillä rahoilla, joita minulla oli säästössäni. Vaikka olin kuinka pihi, eivät rahani riittäneet. Hevosenhoitajaksi kouluttautuneena hain töitä baareista, ravintoloista, mutta törmättyäni Dampier Ranchin työpaikkahakemukseen unohdin kaiken muun ja soitin suoraan Jack Dampierille. Pian minulle olikin työpaikka tiedossa ja odotin saavani vielä työluvan, joten kaikki olisi hyvin. Jackille riitti, että osasin käsitellä hevosia ja minulla oli riittävästi ikää, niin paikka oli minun.

Olin bussilla päässyt ranchin läheiseen pieneen kaupunkiin asti ja Jack oli ilmoittanut minulle, että hänen poikansa Jimmie tulisi hakemaan minua. Odotellessani miestä vilkuilin kiinnostuneena ympärilleni ja Kanada veti ehdottomasti vetoja kuumalle Australialle. Miksi niin kauas pitää lähteä? Eihän sulla ole edes tarpeeksi rahaa. Olisit edes opiskellut sairaanhoitajaksi ja etsinyt …