Se päivä kun kaikki riistäytyi käsistä

Täysi tuho olisi ollut ehkä parempi otsikko, mutta päädyin lopulta tuohon toiseen tovin mietittyäni.

Se kaikki alkoi heti aamulla kun kaadoin kupillisen kuumaa kahvia syliini ja onnistuin polttamaan leivät paahtimessa. Älkää edes kysykö miten. Tämä oli niitä päiviä kun pitäisi paeta takisin peiton alle eikä nousta sieltä mutta silti kaikki hommat odottivat pihalla. Huokaisten menin vaihtamaan kuivat housut ja siitä pihalle. Huomasin sen uuden blondin muijan seisoskelevan siskoni kanssa tammalaitumen luona. Pyöritin päätäni mitähän isä oli ajatellut ottaessaan tuollaisen töihin.

Rupesin viemään heinäpaaleja tallin vintille, kun kuulin tyttöjen tulevan sisälle ilmeisesti Nittan kanssa. Jäin ihan huvin vuoksi istumaan rappusten ylimmälle portaalle ja kuuntelemaan näiden juttuja. Kathy taisi olla kovin iloinen siitä että oli saanut uuden ystävän. Ei mitään kiinnostavaa joten astelin alas vintiltä pihalle. Olin siistimässä auton lavaa kun jäin katsomaan mitä ihmettä pieni poni touhuaa tarhan aidan luona. Oreilla oli puusta rakennetut aidat jotka kestäisivät paremmin kuin pelkät sähköt. Silmäräpäyksessä poni oli onnistunut keplottelemaan itsensä aidan alta ja juoksi iloisesti vapaana pihalla. PRKL! Menin sisälle talliin joka oli tyhjillään. Poni oli oletettavasti jo kerennyt pitemmän matkaa kulkea joten otin Markin suitset ja lasson mukaani. Kävin hakemassa orin tarhasta joka näytti hyvin hämmentyneeltä kun nousin tämän paljaaseen selkään, mutta lopulta päätti suostua yhteistyöhön. 

Tytöt olivat pyöröaitauksessa tekemässä jotain Nittan kanssa kun huikkasin vain että lähtisin etsimään sitä perkeleen ponia. Poni eli welsh mountain ori Bur oli aika veikeä tapaus keksi ihmisten päänmenoksi vähän kaikenlaista. Huomasin ponin kauempana karjalaitumen vieressä syömässä. Poni huomasi minut ja lähti karkuun. Kannustin Markin vauhtiin ja saavuin pian ponin lähettyville. Heitin lasson joka sujahti ponin kaulaan. Jouduin pitämään lasson toisesta päästä tiukasti kiinni sillä en voinut sitoa sitä mihinkään ja samalla yritin löytää jarrut Markista. Vedin kevyesti ohjista, mutta ori vain jatkoi juoksemista. Lopulta löysin itseni lähimmäisestä pusikosta sylkemästä ruohoa suustani ja kauempana näin kun eläinkaksikko katosi metsän siimekseen kohti tallia. 

Kirosin niin paljon kun sielu sieti kävellessäni kohti tallia. Olin kerennyt kävellä melkein metsäreitin puoleen väliin kun kuulin kavioiden kopinaa ja kulman takaa tuli esiin Shay Nittalla ja Kathy Markin selässä. Peitellääkseni sitä etten olisi pätevä ratasastaja sanoin että Mark oli päättänyt ruveta pukkittelemaan kesken nappaus projektin joten olin  tullut alas selästä, mutta ori oli saanut nyhtäistyä ohjat käsisitäni ja villinnyt pikku kaverin mukaan hommaan.

Kapusin itse markin selkään ja Kathy nousi taakseni. Ratsastimme takaisin kotiin ja huomasin etteri poni ollut päässyt takaisin tarhaan. Kathy sanoi että isä oli mennyt korjaamaan aitaa niin ettei poni pääsisi enää mihinkään. Nyökkäsin mietteissäni ja vilkaisin vierellä ratsastavaa Shayta. Tämä oli kyllä ihan hyvännäköinen.

~Jimmie