Siirry pääsisältöön

Tekstit

Karsinansiivouskilpailut

"Prrr...", herätyskelloni soi ja murahdin hiljaa kääntäen kylkeäni sekä vetäen peittoa korkeammalle pään päälle.
Kello kuitenkin jatkoi soimistaan ja vääntäydyin istuma-asentoon samalla sammuttaen kellon. Vilkaisin ikkunaa kohden ja ikkunaverhoista loisti hieman auringonvaloa sisään. Katsoin kelloa ja huomasin, että minun pitäisi vääntäytyä pian tekemään aamutalli. Vedin farkut jalkaan ja paidan pään yli sekä jalkoihin laitoin uskolliset bootsini. Päähän vielä stetsoni ja näytin aivan cowboylta, mutta sellainen minä olikin. Tällä kertaa sain hoitaa aamutallin itse, sillä olin sanonut Kathylle, että tyttö saisi nukkua rauhassa aamulla. Jackia ja Jimmietä olisi turha edes pakottaa tekemään aamutallia.

Tallista kuului hirnunta ja joku levoton hevonen kopisutti karsinansa ovea kaviollaan. Tallin hevosmäärä oli taas kasvanut parilla hevosella, mutta oli vielä aivan siedettävä määrä yksin hoidettavaksi eikä aamutallin teossa menisi hulluja aikoja. Olin saanut ruuat jaettua hevosil…
Uusimmat tekstit

Se päivä kun kaikki riistäytyi käsistä

Täysi tuho olisi ollut ehkä parempi otsikko, mutta päädyin lopulta tuohon toiseen tovin mietittyäni. Se kaikki alkoi heti aamulla kun kaadoin kupillisen kuumaa kahvia syliini ja onnistuin polttamaan leivät paahtimessa. Älkää edes kysykö miten. Tämä oli niitä päiviä kun pitäisi paeta takisin peiton alle eikä nousta sieltä mutta silti kaikki hommat odottivat pihalla. Huokaisten menin vaihtamaan kuivat housut ja siitä pihalle. Huomasin sen uuden blondin muijan seisoskelevan siskoni kanssa tammalaitumen luona. Pyöritin päätäni mitähän isä oli ajatellut ottaessaan tuollaisen töihin.
Rupesin viemään heinäpaaleja tallin vintille, kun kuulin tyttöjen tulevan sisälle ilmeisesti Nittan kanssa. Jäin ihan huvin vuoksi istumaan rappusten ylimmälle portaalle ja kuuntelemaan näiden juttuja. Kathy taisi olla kovin iloinen siitä että oli saanut uuden ystävän. Ei mitään kiinnostavaa joten astelin alas vintiltä pihalle. Olin siistimässä auton lavaa kun jäin katsomaan mitä ihmettä pieni poni touhuaa tarh…

Uusi luku aukeaa elämässä

Paras päähänpistoni tähän mennessä oli varmaankin passin ja hammasharjan pakkaaminen ja Kanadaan lähtö viisumin saatuani niillä vähäisillä rahoilla, joita minulla oli säästössäni. Vaikka olin kuinka pihi, eivät rahani riittäneet. Hevosenhoitajaksi kouluttautuneena hain töitä baareista, ravintoloista, mutta törmättyäni Dampier Ranchin työpaikkahakemukseen unohdin kaiken muun ja soitin suoraan Jack Dampierille. Pian minulle olikin työpaikka tiedossa ja odotin saavani vielä työluvan, joten kaikki olisi hyvin. Jackille riitti, että osasin käsitellä hevosia ja minulla oli riittävästi ikää, niin paikka oli minun.

Olin bussilla päässyt ranchin läheiseen pieneen kaupunkiin asti ja Jack oli ilmoittanut minulle, että hänen poikansa Jimmie tulisi hakemaan minua. Odotellessani miestä vilkuilin kiinnostuneena ympärilleni ja Kanada veti ehdottomasti vetoja kuumalle Australialle. Miksi niin kauas pitää lähteä? Eihän sulla ole edes tarpeeksi rahaa. Olisit edes opiskellut sairaanhoitajaksi ja etsinyt …

Mulkoileva rekkakuski ja karmea loikka

Today we are victorious.... tai ainakin niin luulin mutta ne haaveet oli haudattu kentän hiekkaan kun olin toistamiseen lentänyt kaaressa alas Chess:in selästä. Isä vielä uskalsi kuvitella että tästä orista olisi hyppäämään esteitä ja PAH! Syljin hiekkaa suustani ja kiipesin orin selkään uudelleen. Olin saanut yleisöä sillä vanhempani olivat saapuneet tuttava perheen pariskunnan kanssa nojailemaan aitaan. Varmasti kehui uutta hevosta maasta taivaaseen. Odotappa vain. Ohjasin Chess taas vaihteeksi matalalle ristikolle. Hiekka narskui hampaissani ja ori alkoi hieman epäröidä kun este alkoi lähenemään. Rukoilin mielessäni ja yllätys kyllä ori ponkaisi aikamoisella loikalla esteen yli. Taputin orin kaulaa ja huokaisin hieman. Hyppäsin seuraavan ristikon onnistuneesti ja sitten vielä yhden. Päätin että tämä riittäisi tältä erää.
En edes katsonut aidalla oleviin ihmisiin vaan ohjasin ratsuni ulos kentältä ja käänsin kohti maastoa. Pieni kevyt loppuverkka vain. Linnut lauloivat kun kuljimme t…

Let's Be Ridiculous

Heätyskello huusi korvani vieressä kuin viimeistä päivää. Huitaisin kelloa sen pudotessa lattialle kolahtaen. Kirosin mielessäni ja jouduin nousemaan pois lämpimän peiton alta. Puoli 7 miksi olin luvannut hoitaa taas aamutallin. Noh johtuen ehkä siitä ettei kukaan talon miesväestä sitä tahtonut tehdä. Kiskoin vaatteet päälleni ja jatkoin matkaa keittiöön.
Tuore kahvi ja paahdettu leipä tuoksui nenääni. Äiti onneksi oli olemassa äiti joka heräsi aamulla aikaisin ja yleensä teki aamupalaa. Menin hymyillen istumaan pöytään jonne olikin jo katettu aamiainen.
Äiti:Jaahas arvata saattoi kenellä on tänäänkin aamuvuoro. Kathy:Niin noh isä ei ole nukkunut lähi aikoina oikeastaan ollenkaan kun uusia hevosia on saapunut pitkin yötä ja päivää. Äiti:Niin kyllä sekin on totta mutta voisihan tuo veljesi jotain tehdä. Kathy:Pah! Niin varmaan ei siitä ole muuta kuin naisia naurattamaan Äiti:Voihan se olla niinkin.

Tungin loput leivästä suuhuni ja jatkoin matkaani pihalla. En edes kerennyt tallin ovelle kun…

The picture tells story

"I traveled far and wide
And laid this head in many ports
I was guided by a compass
I saw beauty to the north
I drew the tales of many lives
And wore the faces of my own
I had these memories all around me
So I wouldn't be alone."

Tallin radiossa pauhasi musiikki ja ulkona paistoi aurinko. Mikäs sen parempi päivä ajattelin ja jatkoin matkaani napaten Rokin päitset. Olimme aloittaneet nuoren orin koulutuksen vasta mutta tämä vaikuttu jo oikein lupaavalta. Tai ainakin niin minä kuvittelin. Isäni ja isoveljeni olivat juoksuttaneet sitä ympäri pyöröaitausta ja saaneet sen kyllä tekemään loppuen lopuksi kaiken mitä he olivat halunneet. En tahdo musta maalata heitä eivät he sinänsä tee hevoselle mitään pahaa, mutta se vain no he haluavat päästä tavoitteiseen mahdollisimman nopeasti.

Huomasin nuoren orin seisovan kaukana aitauksen toisella laidalla ja katsellen jotakin, ehkäpä tulevaisuuteen joka kyllä voisi tulla tuodessaan komean kilpauran tai hienon elämän karjaratsuna. Mutta sitähä…

Esittely

Saavut Albertaan, Canadaan. Seisot pienen kaupungin bussiasemalla laukut jaloissasi ja odotat kyytiä. Olit vihdoin saanut itseäsi niskasta kiinnit ja laittanut hakemuksen western viikonloppua varten. Huomaat pian hieman ruosteessa olevan vanhan lava-auton ja siihen nojaavan n.40 kymppisen naisen, joka huomaa sinut ja vilkuttaa iloisesti. Tervehditte toisianne ja sitten alkaa matka läpi preerian. Eteesi avautuu maisema kaukana häämöttävistä kalliovuorista ja laiduntavasta karjasta preerialla. Saavutte risteykseen josta käännytään Dampier Ranchille.
Ajatte pitkin tietä jota reunustaa laitumet ja muutama utelias hevonen on tullut tervehtimään sinua aidan viereen. Pysähdytte hirsistä rakennetun päärakennuksen eteen ja nouset autosta. Sinua tervehtii ensin tallikoira ja sitten ilmeisesti omistajan tytär. Tavarasi viedään huoneeseen ja pääset tutustumaan tilaan...