Siirry pääsisältöön

The picture tells story

"I traveled far and wide
And laid this head in many ports
I was guided by a compass
I saw beauty to the north
I drew the tales of many lives
And wore the faces of my own
I had these memories all around me
So I wouldn't be alone."

Tallin radiossa pauhasi musiikki ja ulkona paistoi aurinko. Mikäs sen parempi päivä ajattelin ja jatkoin matkaani napaten Rokin päitset. Olimme aloittaneet nuoren orin koulutuksen vasta mutta tämä vaikuttu jo oikein lupaavalta. Tai ainakin niin minä kuvittelin. Isäni ja isoveljeni olivat juoksuttaneet sitä ympäri pyöröaitausta ja saaneet sen kyllä tekemään loppuen lopuksi kaiken mitä he olivat halunneet. En tahdo musta maalata heitä eivät he sinänsä tee hevoselle mitään pahaa, mutta se vain no he haluavat päästä tavoitteiseen mahdollisimman nopeasti.

Huomasin nuoren orin seisovan kaukana aitauksen toisella laidalla ja katsellen jotakin, ehkäpä tulevaisuuteen joka kyllä voisi tulla tuodessaan komean kilpauran tai hienon elämän karjaratsuna. Mutta sitähän kukaan meistä  ei voinut kuitenkaan päättää vaan kaikki oli kyse siitä mitä hevonen halusi tehdä. Et voi pakottaa hevosta jolla ei ole minkäänlaista cow senseä lehmien pariin koska ei sitä kiinnosta. Päästin kevyen vislauksen huulieni välistä ja ori käänsi päätänsä. Huomatessaan minut ori alkoi hiljalleen kävelemään luokseni. Livahdin tarhaan portin raosta sisään. Sain kuitenkin osaksi suurta huomiota sillä ilemeisesti joku muukin olisi halunnut lähteä mukaan. Tarhan mutaisimmassa kohdassa vaihteeksi pyörinyt Rokin tarha kaveri Mark tuli luokseni. Pojat olivat molemmat samalta kasvattajalta, olen ollut itse ainakin tyytyväinen molempiin.

Tosin voisin sanoa että Roki oli suosikkini sillä pidin barrel racingistä ja tässä hevosessa ainakin geenien perusteella olisi mahdollisuutta siihen. Ajatukseni katkesi kun kuulin tutun äänen aidalta. Siellähän seisoi iso veljeni Jimmie. Juuri sen näköisenä minne olen viemässä hevosta.

J:Mihis te olette menossa?
K:Tänään oli minun vuoroni liikuttaa se. Ajattelin kevyttä kierrosta maastossa.
J:Isä käski viemään sen kentälle tarkoitus olisi kokeilla tynnyreitä.
K:EI..! Se on ahkeroinut jo ihan hulluna tällä viikkolla.
J:Älä ole naurettava Kathy.

Ja enne kuin kerkesin mitään sanomaan veljeni oli saapunut portille ja vei orin otteestani. Orikaan ei ollut kuitenkaan yhtä mieltä siitä että tänään olisi aika treenin vaan nousi takajaloillen ja oli kumota veljeni kokonaan. Pian talli pihassa juoksi Rokin lisäksi Mark joka oli vähin äänin lähtenyt ystävänsä perään. Karjuin Jimmielle että tämä oli hänen syytään ja lähdin juoksemaan suuntaan jonne orit olivat kadonneet. Paha missä mainittiin isä asteli juuri ulos päärakennuksesta kun orit karauttivat äidin puutarhan läpi kohti tammojen laidunta. Yritin olla välittämättä kiroilusta jonka kuulin takaani juostessani kohti tammalaidunta.

Saavuin laitumelle ja huomasin että orit olivat jääneet laiduntamaan aidan viereen. Onneksi nämä kaksi eivät ole kiinnostuneet aitojen yli hyppäämisestä. Rapisuttelin taskussani olevia karkkipapereita kun astelin kohta poikia. Kumpikin nosti päätään ja tulivat kiinnostuneinan lähemmäs. Huokaisin helpotuksen kun sain molemmat kiinni ja lähdin kävelemään kohti tallia.

Voin vain kuvitella sen vastaanotto komitean mikä odotti kun pääsin takaisin tallille..


~Katherine (Katy)






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karsinansiivouskilpailut

"Prrr...", herätyskelloni soi ja murahdin hiljaa kääntäen kylkeäni sekä vetäen peittoa korkeammalle pään päälle. Kello kuitenkin jatkoi soimistaan ja vääntäydyin istuma-asentoon samalla sammuttaen kellon. Vilkaisin ikkunaa kohden ja ikkunaverhoista loisti hieman auringonvaloa sisään. Katsoin kelloa ja huomasin, että minun pitäisi vääntäytyä pian tekemään aamutalli. Vedin farkut jalkaan ja paidan pään yli sekä jalkoihin laitoin uskolliset bootsini. Päähän vielä stetsoni ja näytin aivan cowboylta, mutta sellainen minä olikin. Tällä kertaa sain hoitaa aamutallin itse, sillä olin sanonut Kathylle, että tyttö saisi nukkua rauhassa aamulla. Jackia ja Jimmietä olisi turha edes pakottaa tekemään aamutallia. Tallista kuului hirnunta ja joku levoton hevonen kopisutti karsinansa ovea kaviollaan. Tallin hevosmäärä oli taas kasvanut parilla hevosella, mutta oli vielä aivan siedettävä määrä yksin hoidettavaksi eikä aamutallin teossa menisi hulluja aikoja. Olin saanut ruuat jaettua hevos

Let's Be Ridiculous

Heätyskello huusi korvani vieressä kuin viimeistä päivää. Huitaisin kelloa sen pudotessa lattialle kolahtaen. Kirosin mielessäni ja jouduin nousemaan pois lämpimän peiton alta. Puoli 7 miksi olin luvannut hoitaa taas aamutallin. Noh johtuen ehkä siitä ettei kukaan talon miesväestä sitä tahtonut tehdä. Kiskoin vaatteet päälleni ja jatkoin matkaa keittiöön. Tuore kahvi ja paahdettu leipä tuoksui nenääni. Äiti onneksi oli olemassa äiti joka heräsi aamulla aikaisin ja yleensä teki aamupalaa. Menin hymyillen istumaan pöytään jonne olikin jo katettu aamiainen. Äiti:Jaahas arvata saattoi kenellä on tänäänkin aamuvuoro. Kathy:Niin noh isä ei ole nukkunut lähi aikoina oikeastaan ollenkaan kun uusia hevosia on saapunut pitkin yötä ja päivää. Äiti:Niin kyllä sekin on totta mutta voisihan tuo veljesi jotain tehdä. Kathy:Pah! Niin varmaan ei siitä ole muuta kuin naisia naurattamaan Äiti:Voihan se olla niinkin. Tungin loput leivästä suuhuni ja jatkoin matkaani pihalla. En edes ke

Esittely

Saavut Albertaan, Canadaan. Seisot pienen kaupungin bussiasemalla laukut jaloissasi ja odotat kyytiä. Olit vihdoin saanut itseäsi niskasta kiinnit ja laittanut hakemuksen western viikonloppua varten. Huomaat pian hieman ruosteessa olevan vanhan lava-auton ja siihen nojaavan n.40 kymppisen naisen, joka huomaa sinut ja vilkuttaa iloisesti. Tervehditte toisianne ja sitten alkaa matka läpi preerian. Eteesi avautuu maisema kaukana häämöttävistä kalliovuorista ja laiduntavasta karjasta preerialla. Saavutte risteykseen josta käännytään Dampier Ranchille. Ajatte pitkin tietä jota reunustaa laitumet ja muutama utelias hevonen on tullut tervehtimään sinua aidan viereen. Pysähdytte hirsistä rakennetun päärakennuksen eteen ja nouset autosta. Sinua tervehtii ensin tallikoira ja sitten ilmeisesti omistajan tytär. Tavarasi viedään huoneeseen ja pääset tutustumaan tilaan...