Siirry pääsisältöön

Esittely

Saavut Albertaan, Canadaan. Seisot pienen kaupungin bussiasemalla laukut jaloissasi ja odotat kyytiä. Olit vihdoin saanut itseäsi niskasta kiinnit ja laittanut hakemuksen western viikonloppua varten. Huomaat pian hieman ruosteessa olevan vanhan lava-auton ja siihen nojaavan n.40 kymppisen naisen, joka huomaa sinut ja vilkuttaa iloisesti. Tervehditte toisianne ja sitten alkaa matka läpi preerian. Eteesi avautuu maisema kaukana häämöttävistä kalliovuorista ja laiduntavasta karjasta preerialla. Saavutte risteykseen josta käännytään Dampier Ranchille.

Ajatte pitkin tietä jota reunustaa laitumet ja muutama utelias hevonen on tullut tervehtimään sinua aidan viereen. Pysähdytte hirsistä rakennetun päärakennuksen eteen ja nouset autosta. Sinua tervehtii ensin tallikoira ja sitten ilmeisesti omistajan tytär. Tavarasi viedään huoneeseen ja pääset tutustumaan tilaan...

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karsinansiivouskilpailut

"Prrr...", herätyskelloni soi ja murahdin hiljaa kääntäen kylkeäni sekä vetäen peittoa korkeammalle pään päälle. Kello kuitenkin jatkoi soimistaan ja vääntäydyin istuma-asentoon samalla sammuttaen kellon. Vilkaisin ikkunaa kohden ja ikkunaverhoista loisti hieman auringonvaloa sisään. Katsoin kelloa ja huomasin, että minun pitäisi vääntäytyä pian tekemään aamutalli. Vedin farkut jalkaan ja paidan pään yli sekä jalkoihin laitoin uskolliset bootsini. Päähän vielä stetsoni ja näytin aivan cowboylta, mutta sellainen minä olikin. Tällä kertaa sain hoitaa aamutallin itse, sillä olin sanonut Kathylle, että tyttö saisi nukkua rauhassa aamulla. Jackia ja Jimmietä olisi turha edes pakottaa tekemään aamutallia. Tallista kuului hirnunta ja joku levoton hevonen kopisutti karsinansa ovea kaviollaan. Tallin hevosmäärä oli taas kasvanut parilla hevosella, mutta oli vielä aivan siedettävä määrä yksin hoidettavaksi eikä aamutallin teossa menisi hulluja aikoja. Olin saanut ruuat jaettua hevos
Lähetä kommentti
Lue lisää

Let's Be Ridiculous

Heätyskello huusi korvani vieressä kuin viimeistä päivää. Huitaisin kelloa sen pudotessa lattialle kolahtaen. Kirosin mielessäni ja jouduin nousemaan pois lämpimän peiton alta. Puoli 7 miksi olin luvannut hoitaa taas aamutallin. Noh johtuen ehkä siitä ettei kukaan talon miesväestä sitä tahtonut tehdä. Kiskoin vaatteet päälleni ja jatkoin matkaa keittiöön. Tuore kahvi ja paahdettu leipä tuoksui nenääni. Äiti onneksi oli olemassa äiti joka heräsi aamulla aikaisin ja yleensä teki aamupalaa. Menin hymyillen istumaan pöytään jonne olikin jo katettu aamiainen. Äiti:Jaahas arvata saattoi kenellä on tänäänkin aamuvuoro. Kathy:Niin noh isä ei ole nukkunut lähi aikoina oikeastaan ollenkaan kun uusia hevosia on saapunut pitkin yötä ja päivää. Äiti:Niin kyllä sekin on totta mutta voisihan tuo veljesi jotain tehdä. Kathy:Pah! Niin varmaan ei siitä ole muuta kuin naisia naurattamaan Äiti:Voihan se olla niinkin. Tungin loput leivästä suuhuni ja jatkoin matkaani pihalla. En edes ke
Lähetä kommentti
Lue lisää

The picture tells story

"I traveled far and wide And laid this head in many ports I was guided by a compass I saw beauty to the north I drew the tales of many lives And wore the faces of my own I had these memories all around me So I wouldn't be alone." Tallin radiossa pauhasi musiikki ja ulkona paistoi aurinko. Mikäs sen parempi päivä ajattelin ja jatkoin matkaani napaten Rokin päitset. Olimme aloittaneet nuoren orin koulutuksen vasta mutta tämä vaikuttu jo oikein lupaavalta. Tai ainakin niin minä kuvittelin. Isäni ja isoveljeni olivat juoksuttaneet sitä ympäri pyöröaitausta ja saaneet sen kyllä tekemään loppuen lopuksi kaiken mitä he olivat halunneet. En tahdo musta maalata heitä eivät he sinänsä tee hevoselle mitään pahaa, mutta se vain no he haluavat päästä tavoitteiseen mahdollisimman nopeasti. Huomasin nuoren orin seisovan kaukana aitauksen toisella laidalla ja katsellen jotakin, ehkäpä tulevaisuuteen joka kyllä voisi tulla tuodessaan komean kilpauran tai hienon elämän karjarats
Lähetä kommentti
Lue lisää