Heätyskello huusi korvani vieressä kuin viimeistä päivää. Huitaisin kelloa sen pudotessa lattialle kolahtaen. Kirosin mielessäni ja jouduin nousemaan pois lämpimän peiton alta. Puoli 7 miksi olin luvannut hoitaa taas aamutallin. Noh johtuen ehkä siitä ettei kukaan talon miesväestä sitä tahtonut tehdä. Kiskoin vaatteet päälleni ja jatkoin matkaa keittiöön.
Tuore kahvi ja paahdettu leipä tuoksui nenääni. Äiti onneksi oli olemassa äiti joka heräsi aamulla aikaisin ja yleensä teki aamupalaa. Menin hymyillen istumaan pöytään jonne olikin jo katettu aamiainen.
Äiti:Jaahas arvata saattoi kenellä on tänäänkin aamuvuoro.
Kathy:Niin noh isä ei ole nukkunut lähi aikoina oikeastaan ollenkaan kun uusia hevosia on saapunut pitkin yötä ja päivää.
Äiti:Niin kyllä sekin on totta mutta voisihan tuo veljesi jotain tehdä.
Kathy:Pah! Niin varmaan ei siitä ole muuta kuin naisia naurattamaan
Äiti:Voihan se olla niinkin.
Tungin loput leivästä suuhuni ja jatkoin matkaani pihalla. En edes kerennyt tallin ovelle kun alkoi kuulua hirveä pauke. "Joo,joo"sanoin tuhahtaen ja vedin oven auki. Yöllä saapunut uusi ori oli vähän eri maata kuin meidän hevoset. Isoksi poniksi se taidetaan luokitella. Kannoin jokaisen hevosen eteen aamupalan ja sen jälkeen aloin laskemaan niitä pihalle. Roki puuhaili taskujeni parissa kun talutin sen ja Markin tarhalle. Jäin nojailemaan hetkeksi aitaan kunnes kuulin huudon tallista. Jaahas uusi tulokaskin haluaa ilmeisesti ulos. Talutin tämän tarhalle ja laskin irti. Ori juoksi malttamattomasti ympäriinsä ja hirnui kimakasti. Pyöritin päätäni ja jatkoin matkaani.
Sain juuri siivottua karsinat kun isä saapui talliin. "Tänään saapuu taas yksi" tämä tokaisi ja lähti hakemaan ilmeisesti Markia pihalta. Menin toimistoon hakemaan juomista ja jäin katsomaan kuvia seinillä. Yksi lempikuvistani oli se missä minä istuin isän lempitamman Camillan selässä. Toivoisin että tamma olisi vieläkin elossa. En varmasti tule koskaan tapaamaan yhtä niin uskollista ja omistautunutta karjahevosta. Siitä lähtien isä on yrittänyt löytää itselleen uutta kunnollista karjahevosta mutta kukaan ei ole vetänyt vertoja Camillalle.
Heräsin ajatuksistani kun kuulin kopinaa tallin käytävältä. Avasin oven ja huomasin yllätyksekseni tämän uuden orin seisovan siinä. Olihan se komea kuin karkki, mutta ei ehkä niin sovelias lännenratsuksi. Isäni alkoi selittämään orista jotain ja sanoi että saisin alkaa hypätät tämän kanssa esteitä. Kurtistin kulmiani miten tämä olisi saanut päähän tuollaisia asioita. Yleensä tätä ei voisi esteet vähempää kiinnostaa.
Katsotaan nyt mitä siitä sitten tulee...
~Kathy
Kommentit
Lähetä kommentti